Arpitatuoinnit ovat kehonkoristelun vanhin muoto, jonka varhaisimmat juuret ulottuvat todistetusti arkeologiseen paikkaan Ain Ghazalissa Jordaniassa, jossa löydettiin kaksi päätöntä paleoliittista (8000 eaa.) hedelmällisyyden jumalattaren patsasta, joiden pakaroiden ja vatsan ympärillä kaareutuvat paksut arpitatuoinneiksi oletetut viivat.
Yksi arpitatuoinnin viehätystä on sen tietynlainen arvaamattomuus paranemisen suhteen. Arpikudoksen muodostuminen on erittäin yksilöllistä ja myös riippuvainen kuvion sijainnista keholla.
Eri osissa kehoa arpikudoksen muodostus voi vaihdella todella paljon ja lopputulos voi olla erilainen mitä alunperin oli ajateltu.
Arven kehittyminen lopulliseen muotoon voi kestää jopa vuoden tai kaksi. Arven poistaminen taas on normaalia tatuointiakin hankalampi prosessi ja voi olla käytännössä mahdotonta. Ei ole mitenkään harvinaista, että arvissa on epäsymmetrisyyksiä ja/ tai epätasaisuuksia arven leviämisen tai ylikasvun takia.
Toteutan arpitatuoinnit skalpellilla, jolloin, lopputulos on tarkempi kuin esimerkiksi perinteisesti tai kemiallisesti polttamalla. Kipu arpitatuoinneissa tuntuu lähinnä samanlaiselle kuin tatuointien ääriviivojen tekeminen. Oma keho kyllä huolehtii puudutuksesta.
Arpitatuointejani pääset katsomaan Instagramista, josta löytyy myös tarkempaa tietoa ja kuvia prosessista.